Z, N ja A

Z on protonien määrä ja määrää alkuaineen; N on neutronien määrä ja A = Z + N massaluku. Oikealle lisätään neutroneja, ylöspäin protoneja. A on lukumäärä, ei mitattu atomimassa yksikössä u.

Massaylijäämä ME

ME = (m_atom − A u)c² käyttää perustilan neutraalin atomin massaa. Se on energiaksi muunnettu ero kokonaislukureferenssistä; negatiivinen arvo ei tarkoita negatiivista massaa. Neutraali ¹²C määrittää 12 u, joten sen massaylijäämä on nolla. 1 MeV = 1 000 keV.

Sidosenergia B ja B/A

Tässä atomimassojen konventiossa B = Z ME(¹H) + N ME(n) − ME(Z,N). B/A on keskiarvo nukleonia kohden. Yhdistelmä sisältää atomien pienet elektronien sidosenergiaerot; tarkka ydinsidosenergia vaatii niiden korjauksen.

Massasuodattimet

Mitattu/ekstrapoloitu perustuu massan laatumerkintään; # tarkoittaa systematiikasta arvioitua suuretta. δm < 1, 10 tai 100 keV vaatii ilmoitetun standardiepävarmuuden alittavan rajan ja massan olevan ilman ekstrapolaatiota. Puuttuva massa ja tuntematon epävarmuus ovat eri suodattimia. Tyhjä kenttä ei tarkoita nollaepävarmuutta.

Muut suodattimet

Stabiilius, tunnettu puoliintumisaika, vahvistetut isomeerit, maagiset luvut, pariton/parillinen A, protonirikkaus N < Z ja N≈Z valitsevat eri ominaisuuksia. Parillisuus koskee protonien ja neutronien lukumääriä. Δ⁽³⁾/Δ⁽⁵⁾ vaatii tarvittavat naapurimassat. Pieni Q vaatii positiivisen β⁻- tai elektronisieppausenergian alle 1 MeV. Viritysenergian # on riippumaton perustilan massan merkinnästä.

Tilat, puoliintumisaika ja spin

Isomeeri on metastabiili ydintila, ei toinen alkuaine. Tilaluettelo säilyttää lähdemerkinnät, korkeammat tilat ja viritysenergian Eₓ perustilan suhteen. Muut tasot ja analogiatilat löytyvät laajennetusta suodattimesta. T½ on puoliintumisaika, Jπ spin ja pariteetti. Mallit ennustavat tässä perustilan massoja, eivät isomeerien viritysenergioita.

Separaatioenergiat ja tippumisrajat

Sₙ on yhden neutronin irrotusenergia, S₂ₙ kahden; Sₚ ja S₂ₚ ovat protonivastineet. Negatiivinen energia sallii emission energeettisesti mutta ei määrää elinikää. Viiva seuraa taulukon viimeistä sidottua pistettä, ei mitattua jatkuvaa rajaa; mallitaulukon reuna voi rajoittaa viivaa.

Hajoamisen Q-arvot

Q on käytettävissä oleva hajoamisenergia. Neutraaleille atomimassoille Q(β⁻) on emo- ja tytärytimen massaylijäämien ero; Q(EC) on vastaava elektronisieppaukselle. Q(α) vähentää myös ⁴He:n massaylijäämän. Positroniemissio vaatii lisäksi 2mₑc²≈1,022 MeV; positiivinen Q(EC) ei yksin takaa β⁺-hajoamista.

Kuoriaukot δ₂ₙ ja δ₂ₚ

δ₂ₙ(Z,N) = S₂ₙ(Z,N) − S₂ₙ(Z,N+2); protonimuoto vaihtaa N:n Z:ksi. Terävä muutos voi viitata kuoren sulkeutumiseen. Maagiset ohjeviivat ovat 2, 8, 20, 28, 50, 82 ja 126; kuorien voimakkuus voi muuttua kaukana stabiiliudesta.

Parittumisindikaattorit Δ⁽³⁾ ja Δ⁽⁵⁾

Nämä kuvaavat parillisuusvaihtelua, eivät suoraan mitattua mikroskooppista aukkoa. Kiinteällä Z:lla Δₙ⁽³⁾ = (−1)ᴺ[ME(N+1) − 2ME(N) + ME(N−1)]/2. Massaylijäämäkonventiossa Δₙ⁽⁵⁾ = −(−1)ᴺ[ME(N+2) − 4ME(N+1) + 6ME(N) − 4ME(N−1) + ME(N−2)]/8. Protonimuodot käyttävät Z:aa. Puuttuvat naapurit tuottavat puuttuvan tuloksen.

Protoni–neutroni-indikaattori δVpn

Parillisille Z:lle ja N:lle δVpn = [B(Z,N) − B(Z,N−2) − B(Z−2,N) + B(Z−2,N−2)]/4. Se arvioi keskimääräistä vuorovaikutusta sidosenergiaeroista. Muut parillisuusluokat käyttävät eri erotuksia; käyrä ei ole eristetty kahden hiukkasen potentiaali.

Wigner-indikaattori W

Tässä W(Z,N) = δVpn(Z,N) − [δVpn(Z,N+2) + δVpn(Z,N−2)]/2 kiinteällä Z:lla. Vertailu kahden neutronin päässä oleviin naapureihin voi korostaa N = Z:n rakennetta. W on energiasuure, ei protonien määrä eikä yleispätevä erillinen Wigner-energian mittaus. Tulos riippuu erotusmääritelmästä ja saatavista massoista.

Massamallit, jäännös ja β₂

FRDM1992 julkaistiin 1995 ja FRDM2012 vuonna 2016. HFB-17 ja HFB-D1M ovat eri malleja. Positiivinen ME(AME) − ME(malli) tarkoittaa suurempaa arvioitua massaylijäämää. β₂ on dimensioton kvadrupolideformaatio; etumerkki erottaa pitkänomaisen ja litistyneen muodon mallikonventiossa. Malliepävarmuutta ei ole annettu: se ei ole nolla eikä mallin globaali RMS ole yksittäisen ytimen virhepalkki.

Ketjut ja epävarmuudet

Isotooppiketjussa Z on vakio, isotoniketjussa N ja isobaariketjussa A. Aluevalinnat rajaavat ketjuja ja vaaka-akselia. Virhepalkit ovat standardiepävarmuuksia. Saman massan toistuvat termit yhdistetään ennen etenemislaskua; muille käytetään diagonaalista kovarianssiapproksimaatiota, koska täysi AME-kovarianssi puuttuu. Viiva ohjaa silmää; aukko ei ole nolla.

Prosessipolut ja tallennus

r tarkoittaa nopeaa neutronisieppausta ja rp nopeaa protonisieppausta. Oranssi ja vihreä polku ovat havainnollisia, eivät jokaisen lämpötilan ja tiheyden reaktioverkkolaskuja. EC on elektronisieppaus ja β⁺ positronihajoaminen. PNG/PDF käyttää valittua viivanleveyttä; PDF sisältää tarkan kuvan. CSV säilyttää numerotarkkuuden. Kuviin ei lisätä verkkosivun nimeä.

AME2020 / NUBASE2020 · δVpn · Δ⁽⁵⁾ · FRDM2012