Neutriinot ja oskillaatioiden mittaamat suureet
Heikko vuorovaikutus tuottaa ja havaitsee elektronin, myonin ja taun neutriinomakuja. Massatilat ν₁, ν₂ ja ν₃ määräävät etenemisen. PMNS-matriisi yhdistää kannat; tässä käytetään sopimusta
Tähti tarkoittaa kompleksikonjugointia. Massakomponenttien vaiheet kehittyvät eri tavoin, joten havaitsemistodennäköisyys muuttuu matkan ja energian mukana. Oskillaatiot mittaavat massaneliöiden eroja ja sekoittumista, eivät suoraan absoluuttisia massoja.
Toisen maun ilmestymiselle (α ≠ β) koherentissa, ultrarelativistisessa kahden maun tyhjiöapproksimaatiossa
L ilmoitetaan kilometreinä, E gigaelektronivoltteina ja Δm² yksikössä eV². Kerroin tekee yksikkömuunnoksen; θ on sekoittumiskulma. Sinifunktion argumentti on dimensioton. Kolmen maun teoria ja ainevaikutukset vaativat laajemman mallin.
Kaksi havaittua riippumatonta massaneliöeroa edellyttävät vähintään kahta massallista neutriinoa. Dirac- tai Majorana-luonne on avoin kysymys. Tritiumin beetahajoaminen rajoittaa efektiivistä elektronineutriinon massaa; kosmologiset rajat riippuvat kosmologisesta mallista.
Kokeile: L:n ja E:n yhtäaikainen kaksinkertaistaminen ei muuta tätä tyhjiötodennäköisyyttä. Oskillaatiot eivät yksin anna absoluuttista massaskaalaa.