↓Siirry pääsisältöön

7. Varhainen maailmankaikkeus ja kuuma aine

Lämpötila ja energia ovat eri käsitteitä #

Lämpötila kuvaa tilastollista tasapainoa, törmäysenergia yksittäistä tapahtumaa. Ilmaisu T=156,5 MeV tarkoittaa kBT:n energiaa. Muunnos on

T[K]=kBT[eV]8.617333262…×10−5 eV/K.T[\mathrm K]=\frac{k_BT[\mathrm{eV}]}{8.617333262\ldots\times10^{-5}\ \mathrm{eV/K}}.

Siten 156,5 MeV vastaa noin 1,82×10¹² K:ä. Tämä ei tarkoita, että kaikki samaenergiset törmäykset olisivat lämpötasapainossa.

QCD ja sähköheikko alue #

Pienellä baryonisella kemiallisella potentiaalilla hila-QCD antaa kiraaliselle crossoverille noin 156,5±1,5 MeV:n pseudokriittisen lämpötilan; luku riippuu määritellystä havaittavasta suureesta. Raskasionitörmäykset tuottavat kvarkki–gluoniplasman kaltaista kuumaa QCD-ainetta. Konfinementin muuttuminen ei tee QCD:stä sähkömagnetismin kaltaista pitkän kantaman voimaa.

Sähköheikon crossoverin mittakaava on satojen GeV:n suuruusluokkaa. Yksittäinen kova sironta ei itsessään luo suuren tilavuuden sähköheikkoa lämpötasapainotilaa. Grand unification on erillinen teoreettinen ehdotus korkeammista mittakaavoista; QCD-plasman havaitseminen ei todista sitä.

Lähteet ja lisälukeminen #

Sisällys · Edellinen luku · Seuraava luku